Tähden loppu

Supernova on räjähtäessään muutamia hetkiä kirkkaampi kuin 100 miljardia tähteä. Rautainen maapallon kokoinen ydin luhistuu hetkissä 100 kilometrin palloksi, jonka lämpötila on 10 miljardia astetta. Tätä mönttiä kutsutaan pulsariksi, joka lähettää neutronien törmäilyistä syntyineitä neutriinoja avaruuteen, ja näin jäähdyttää itseään. Vuonna 1181 havaittiin räjähdys josta syntyi pulsari nimeltänsä 3C 58. Möntti voi edelleen luhistua painovoimasta, ja tätä mönttiä kutsutaan kvarkkitähdeksi. Yksi havaittu kohde on RXJ1856.5-3754 jonka halkaisija on 11km - neutroniytimellä se olisi 20km. Ydin voi myöskin romahtaa mustaksi aukoksi omasta painovoimastaan. Yksi tutkittu kohde on NGC3516. Musta aukko venyttää avaruutta ympärillään, ja käytetty selkeä indikaattori on K-säteily, joka syntyy rautaydintä lähinnä olevasta elektronikuoren röntgensäteilystä. Tämä röntgensäteily syntyy, kun elektroni lähestyy valonnopeutta mustan aukon vaikutuksessa. K-sätelyn aallonpituus kasvaa juuri niin kuin Einstain oli aikoinaan laskeskellut - hurja!
http://cc.joensuu.fi/~jeholopa/Sanasto/Tahden_loppu.htm