Yrjö Väisälä

27.9.2005 Joensuu Jenni Elina Holopainen

Aina vaan tarkemmin.

Olen lapsesta rakastanut tiedettä. Koska tiede ei synny spontaanisti vaan vakaan uurastamisen ja kiintymyksen kautta, olen ihaillut ennen kaikkea tieteen tekijöitä. Suurimman mahdollisen kunnioituksen saa sydämessäni Yrjö Väisälä, joka oli koko elämällään tiedemiehen perikuva, älykäs ja avarakatseinen mies. Kirkassilmäisesti hän seurasi maailmaa ja teki ennakkoluulottomia päätelmiä näkemästään. Hänen leikkimielinen asenteensa mahdollisti innovaatioita, jotka vielä tänäkin päivänä vaikuttavat kykyymme mitata joitakin määreitä hyvinkin tarkasti. Leikkimielisyys yhdistettynä valtavaan kiintymykseen tiedettä kohtaan, vakaaseen antaumukselliseen työhön, sekä nerouteen, saa Yrjö Väisälän nimen kaikumaan edelleen kunnioittavalla sävyllä ympäri maailmaa.

Yrjö Väisälä syntyi Utrassa syyskuun 6. päivänä 1891. Utra on nykyinen Joensuun esikaupunki. Yrjö valmistui ylioppilaaksi Joensuun lyseossa 1909, ja lähti Helsinkiin opiskelemaan matematiikkaa. Pian hän kuitenkin siirtyi opiskelemaan tähtitiedettä, ja sai paikan tähtitieteen ylimääräisenä assistenttina, sittemmin myös observaattorina. Arvata saattaa, että hän oli hyvin innoissaan opiskelusta joka oli harrastus ja työ samaan aikaan. Yrjö Väisälä nimettiin 1925 fysiikan professoriksi Turkuun. Sivutyönään hän aloitti tähtitieteen professuurin 1927. Yrjö nimettiin Suomen Akatemian jäseneksi 1951. Tällöin hän lopetti opetustyöt ja pääsi riemukseen keskittymään puhtaasti tutkimustyöhön. Tuorlan observatorio perustettiin virallisesti 1952, jonka johtajana Väisälä toimi viimeisiin päiviinsä vuoteen 1971.

27.8.2005 sain kutsun saapua Joensuulaisena tieteen rakastajana Tuorlaan. Vein mukanani terveiset Väisälän entisestä kodista, sekä tietenkin omalta rakkaalta alma materiltani. Saavuin kunnioituksesta vavisten Esko Valtaojan opastuksella Tuorlan observatorioon. Nuuhkin nerouden väreitä ilmassa, kuljin samoja askeleita kuin Väisälä. Aistin sen rauhan puiden ja kallion syleilyssä, sinitaivaan kaartuessa korkean tähtitornin yllä. Minun oli pakko seisahtaa hetkeksi. Lapsuuteni unelma täyttyi. Valtaoja odotti hyvin maltillisesti kun punaposkisena ihailen suu auki ympärilläni olevaa rauhaa, tieteellisiä rakennuksia menneisyyden ja nykyisyyden kuiskauksineen. Hän taisi ymmärtää varsin hyvin liikutukseni.

Astuin jalallani ensimmäistä kertaa Tuorlaan. Valitsimme tiemme päärakennukseen, joka valmistui 1989. Aulassa tervehti Väisälän profiilikuva, sekä hänen vanha teleskoopinsa. Kiinnitin huomiota hyvin erikoiseen kelloon. Valtaoja kertoi tämän olleen se kello josta tarkistettiin tarkka aika erilaisiin mittauksiin, kuten zeniittiputkella tehtäviä tähtihavaintoja varten. Kävimme rakennuksen yläkerrassa ihmettelemässä luentosalia, jonka seinällä oli erään edesmenneen tähtitieteilijän tuhkaa rasiassa. Hän oli testamentannut tuhkaansa useisiin merkittäviin observatorioihin Euroopassa. Tässä samassa tilassa oli paljon tähtitieteen kirjallisuutta ja minä olisin mielelläni eksynyt kirjastoon loppuelämäkseni. Jatkoimme kuitenkin matkaamme uuteen siipeen joka valmistui 2002. Kävelimme tutkijoiden kammioiden ohi, eräs Australiainen tutkija tuli vastaan sydämellisesti tervehtien meitä. Käytävällä oli tietokoneita, tähtitieteen artikkeleita, suuria kuvia kvaraareista, Auringosta, planeetoista, sekä novista. Menimme suureen kahvilatilaan, joka oli hyvin kotoinen ja valoisa, rauhoittavan hengittävä paikka. Kuulin sielussani täällä käytävät rakentavat ja hyväntahtoiset keskustelut. Todella ansioikkaan kahvilatilan jälkeen näin seinänkokoisen vaikuttavan taulun, joka kuvasi tähtien ja avaruuden kokemista. Tuorlassa todella syvennytään edelleenkin monella tasolla kosmokseen!

Tuorlan päärakennuksen jälkeen löysimme pienikokoisiin rakennuksiin kalliolla, joihin halusin hyvin malttamattomasti päästä tutustumaan. Täällä kykenin näkemään Väisälän hahmon uurastavan intensiivisesti yhä tarkempia mittauksia saadakseen. Saavuimme legendaarisen zeniittiputken ääreen, joka oli puisessa rakennuksessa jokseenkin keskellä Tuorlan kallioista yläosaa. Tämä putki on saanut nimensä siitä kun se on suunnattu suoraan zeniittiä kohden. Zeniittiputkessa on akromaattinen linssi läpimitaltaan 40cm, ja polttoväli lähes 7m. Tämä putki on Suomen suurin linssikaukoputki. Putkella seurataan zeniitin ylittäviä tähtiä. Mittausten tarkkuus tarkistetaan luotilangan avulla, mikä on puhtaasti Väisälän keksintö. Väisälä oli muutenkin ideoinut zeniittiputkea yksinkertaisempaan ja helppokäyttöisempään suuntaan, ja näin putkella pystyy tekemään yksikin ihminen havaintoja. Zeniittiputken rakennuksen seinällä on kello, joka on yhdistettynä vanhan päärakennuksen kalibroivaan kelloon. Näiden kahden kellon yhteispelillä tähtien zeniitin ylitys saatiin äärimmäisen tarkasti havaittua, ja maapallon navan heilahtelu tuli kirjatuksi kiitettävän tarkasti. Tällä samalla keinolla rakennettiin myös maailmanaika, eli UTC-aika.

Kuljimme sammaleiden koristamalla kalliolla zeniittiputken rakennuksesta toiseen pitkään puiseen rakennukseen. Avasimme oven, ja näin käytävän keskellä valtavan pitkän pöydän, jonka päällä oli tutkimuslaitteistoa lasermittauksia varten. Nuuhkin itseni hyperventilointiin asti, yritin saada sen kaiken nerouden keuhkoihini, mikä mahdollisesti vielä oleskeli tässä Väisälän työympäristössä. Juuri tässä tilassa hän teki aina vaan tarkempia mittauksia geodeettista perusviivaa varten. Tämä onnistui valon interferenssikuvioon perustuvan pituudenmittauskeinon avulla. Väisälän ansiosta kartan osoittama paikka on todella fyysisesti löydettävissä siitä mihin se on merkitty. Kävelimme vieressä oleviin pienempiin tähtitorneihin. Ensimmäisestä Valtaoja kertoi minua miellyttävän tarinan. Tämän observatorion edessä oli puut kasvaneet pituutta Väisälän tehdessä täällä töitä. Jokainen Tuorlassa työskentelevä tiesi Väisälän rakkauden puita kohtaan. He kävivät väittelyä siitä kuka käy ehdottamassa Yrjölle joidenkin kaatamista, sillä puut haittasivat jo havaintojen tekemistä putkella. Lopulta Väisälä kaadatti strategisimmat puut, mutta pääperiaatteena oli kuitenkin se, että mahdollisemman moni puu sai jäädä sijoilleen. Väisälä oli uraauurtava ekologinen ajattelija kaiken muun lisäksi, mikä on vain omiaan lisäämään kunnioitustani henkilön persoonaa ja ajattelukykyä kohtaan. Hän sanoikin, että ihmisen pitää toimia niin ettei liialti lisää entropiaa.

Siirryimme rakennuksen sisätiloihin. Tilaa hallitsi 0.6 metrin teleskooppi (Ritchey-Chrétien) jolla seurataan nopeasti muuttuvien tähtien kirkkaudenvaihteluita. Tämä putki on tietokoneohjattu. Kuvaamisen instrumenttinä on fotopolarimetri, jolla saadaan määritettyä kohteen kirkkaus viidellä värillä yhtä aikaa, sekä mitattua tarvittaessa kohteesta tulevan valon polarisaatio. Seuraava rakennus oli lähellä oleva valkoinen kupoli, joka piilotteli sisällään 0.7 metrin Schmidt-teleskooppia. Tämä anastigmaattinen teleskooppi on siinä eroava klassisista sukulaisistaan, että tässä kuvapinnan kaarevuus on korjattu polttolasin eteen sijoitetulla kentäntasoituslinssillä. Putken korjauslasitekniikka on Väisälän ideoima, vaikka tämänkin kohdalla Väisälä ei kokenut tarpeelliseksi nimetä keksintöään itselleen. Väisälä vain totesi huvittuneena, että mukava tietää ettei ole niin tyhmä etteikö keksisi itsekin tällaisia vekottimia. Väisälä oli suunnitellut tämän putken kaksoisteleskoopiksi, jossa isomman putken päällä on 60cm läpimittaisella optiikalla varustettu kaukoputki. Nykyään tätä rakennetta ei kuitenkaan enää ole. Putki on täysin tietokoneistettu ja sitä käytetään asteroidihavaintoja varten.

Seuraavana tutkimme lähellä olevan valkean kupolin omaavan rakennuksen. Täällä sijaitseva pienempi putki on mielenkiintoinen sen paljastaessa jälleen Väisälän erinomaisuuden ja nerouden, kirkkaan mielen. Väisälä oli ollut ensimmäinen tämän kaltaisen putken rakentaja ja olisi voinut patentoida putken omalle nimelleen. Väisälä kuitenkin piti tätä mallia niin itsestäänselvän hyvänä, että oletti jonkun tietenkin jo keksineen moisen rakenteen. Lopulta Schmidt sai nimensä tämän mallin keksijäksi. Reiluuden vuoksi nimeän sen yleisesti tiedetyllä tavalla 0.4 metrin Väisälä-Schmidt teleskooppiksi. Putkella on sähköinen taivaankierron seuranta.

Seuraavaksi ihailen viidentoistametrin korkeudella olevaa valkoista kupolia. Nousemme tänne torniin sisäpuolella olevia kierreportaita pitkin. Meitä odottaa ylhäällä 1 metrin teleskooppi (Dall-Kirkham) CCD-kameralla. Pääpeilin halkaisija on 103 cm ja kuvakentän koko 0.17°. Tällä putkella kuvataan pääasiassa kvasaareja ja havainnoidaan niiden muutoksia. Käymme Valtaojan kanssa ihailemassa maisemia tornin näköalatasanteelta. Hän kertoo minulle kädellä näyttäen, että tuonne pellolle tulee teitä ja asutusalueita, mikä käytännössä tarkoittaa valosaastetta. Huokaisemme raskaasti tuijottaen syyttävästi mielikuvaa kohti, joka kuitenkin on vielä viaton peltoalue vain. Kömmimme takaisin maankamaralle ja Valtaoja johdattaa minut kaksimetristen radiolautasten luo. Näiden vastaanotintaajuus on 29000-31000 MHz, jonka avulla seurataan Auringon aktiivisuutta.

Kävelemme kallioita pitkin alas. Valtaoja näyttää aurinkoista paikkaa päärakennuksen kyljessä, ja kertoo siinä olevan kyykäärmeitä aina keväisin. Minä hiukan huolestun näiden käärmeiden turvallisuudesta, mutta Valtaoja tyynnyttee, että suurinosa ihmisistä antaa niiden olla siinä rauhassa. Samalla kuulen Väisälänkin pitäneen paljon näistä kyykäärmeistä. Arvata saattaa, että sydämeni sykähteli entistä lämpimämmin kyseistä tiedemiestä kohtaan.

Pian edessämme on kallioon hakattu tila. Olemme saapuneet OpteonOy:n tiloihin. OpteonOy jatkaa Väisälän pitkää optiikanvalmistuksen perintöä. Tämän tunnelin porauksen aloittivat sotilaat Tuorlan virallisen perustamisen aikoihin 29.4.1952. 70 metriä pitkä kallioon hakattu vakaa tunneli sisältää useita peilinhiontapaikkoja, peilin pinnoitukseen tarvittavan tyhjiökammion, sekä Väisäläkomparaattorin. Jäin lapsenlailla ihailemaan Väisälän inventoimaa kvartsistandardimetriä, jolla pyrittiin mahdollisemman tarkan metrin mahdollisemman pysyvään määritykseen. Tämä kvartsinen sauva on yhä tänäkin päivänä se pätevin keino metrin määrittelemiseen. Normaalimetri saadaan sitten valon interferenssin avulla moninkertaiseksi. Kvartsi on tässä oivallisin valinta, koska sen lämpötilalaajenemiskerroin on hyvin pieni, ja tulosten muuttumisen riski täten myös. Hämmästyttävä ominaisuus kallioon hakatussa tunnellissa on 25 metrinen testaustorni peilien optiikan kokeilua varten. Tämä torni nousee kalliossa ensin kymmenen metriä maanpintaa kohden, ja sitten sitä suurinta observatoriota hyväksi käyttäen vielä 15 metriä maanpinnan yläpuolelle. Tälläkeinoin suuria peilejä voidaan testata niitä vaarantamatta. Aiemmin tässä pitkässä kuilussa oli suuri zeniittiputki, mutta sillä ei voinut kuvata kuin hyvin harvinaisissa olosuhteissa, sillä vähäisetkin lämpötilaerot kallion ja maanpinnan välillä saivat ilmapyörteitä aikaiseksi, ja tähdet näyttivät levinneiltä ja suttuisilta. Nykyään maanpinnalle nousevaan torniin rakennettu tila on pakattu eristävillä lämpömateriaaleilla, minkä ansiosta peilejä voidaan testata tässä kuilussa koska tahansa. Näissä Opteon Oy:n tiloissa hiottiin ja kiillotettiin NOT-teleskoopin 2,56 metrinen peili, mikä on mielestäni hyvin vaikuttavaa. Kun me kävimme Valtaojan kanssa ihmettelmässä peilin hiontaa, oli peilinhioja mestari Korhonen juuri viimeistelemässä sääsatelliittiin tulevaa peiliä. Se oli kiehtovan näköistä touhua. Nämä nykyiset peilit eivät ole paksua lasia, vaan ne tehdään kevyemmän kehikon päälle pinnoittamalla tämä kehikko jollakin salaisella tekniikalla. Näin satelliitti saadaan peileineen avaruuteen moninkertaisesti vähemmällä energialla keveytensä vuoksi. Näissä tiloissa Yrjö Väisälä teki suomalaisella mentaliteetilla yhä tarkempia mittauksia yhä yksinkertaisemmilla ja käytännöllisemmillä tavoilla. Vähäinen budjetti lisäsi osaltaan innovaatioita. Testaukset olivat todella tarkkoja. Tutkittavan optiikan eteen asetettiin himmennin, jossa oli kahdella raolla varustettu, pahvista tai pellistä valmistettu liikkuva levy. Rakojen läpi kulkeneen valon muodostaman interferenssikuvan paikka mitattiin okulaarimikrometrillä. Väisälän kahden reiän mittauskeinosta kehitettiin sitten jopa tuhannen reiän interferenssikuvamekanismi, jonka mittaustulokset elektroninen kamera vie tietokoneelle analysoitaviksi. Tämä sama tekniikka toimii myös teleskoopin säätöjärjestelmien tuottamiin optiikan virheiden korjaukseen, jota kutsutaan aktiiviseksi optiikaksi.

Kun nyt käsittelin Tuorlan historiaa ja nykyistä olomuotoa esinelähtöisesti, niin kerron vielä hiukan niistä muista osioista, joista en esineinä enkä paikkoina nähnyt. Väisälä keksi tähtikolmiomittauksesta keinon geodeettien riemuksi määrittää maan pinta-alaa äärimmäisen tarkasti. Väisälä sai ideansa nähdessään ilmatorjuntatykkien ammusten välähtelyjä Helsingin yllä. Hänelle tuli mieleen, että ilmaan ammuttuja raketteja voisi käyttää mittauksiin valokuvaamalla ne tähtitaivasta vasten. Tämän idean hän esitti 8.2.1946 Suomalaisen tiedeakatemian kokouksessa. Ideasta syntyneiden tekokuiden avulla saatiin sittemmin mitattua jopa mannertenvälisiä etäisyyksiä. Pikkuplaneettatutkimuksessa planeettojen liike nähtiin kaksoispistekeinolla, jossa levyä valotetaan kaksi kertaa, pitäen välillä noin puolentunnin tauko. Kaikki kiinteät tähdet näkyvät samansuuntaisina pareina ja niihin verrattavien kohteiden liike näkyy selkeästi. Tämän lisäksi pikkuplaneetan paikka lasketaan. Mitataan vähintään kolmen tunnetun tähden ja pikkuplaneetan paikka kuvauslevyllä. Näiden tietojen sekä tunnettujen rektaskension ja deklinaation myötä interpoloidaan planeetan vastaavat suureet. Väisälä keksi tähän nopean laskukeinon, jota voitiin toteuttaa myös graafisessa muodossa. Jotta pikkuplaneetan paikka voitaisiin tulevaisuudessa tietää tarkasti, täytyi tälle tehdä radanmääräys. Radanmäärys tapahtuu laskemalla planeetan paikka ja nopeusvektorit jonain hetkenä. Tätä varten entisen Gauss-Ence´n laskumenetelmän prosessi oli hidas ja hyvin raskas. Terävänäköisyydellään Väisälä pohti jotakin nopeampaa keinoa, ja loi oman yksinkertaisemman radanmääräysmenetelmän. Riemukasta tässä laskukeinossa on se, että se lähtee liikenteeseen arvauksesta: mikä voisi olla planeetan etäisyys keskimääräisellä hetkellä? Tästä lasketaan muut ratasuureet. Jos arvaus on väärä, tulee tuloksista yhteensopimattomia. Sitten arvataan uudestaan kunnes saavutetaan tarvittu tarkkuus. Tämä laskukeino vie vain noin tunnin, kun entisen Gauss-Ence´n kaavat vievät ammattilaiseltakin koko päivän. Tämä arvaus-tyyli kohti täsmällistä teoriaa kuvaa Väisälän oivaltavaa leikkimielisyyttä. Zeniittiputkessa käytettiin luotilankaa sen halvan hinnan ja yksinkertaisuuden vuoksi, vaikka aiemmin kaikki tieteilijät käyttivät vesivaakaa. Vesivaakaa Väisälä käytti sitten uskomattoman tarkalla tavalla paksuuserojen mittauksiin. Väisälä tapasi kommentoida tällaisiin: ”Jos jotain välinettä ei ole varaa ostaa, tehdään se itse.” Nämä hänen varallisuuden puutteesta tekemänsä laitteet olivatkin sitten huippulaatua, vaikka ulkonäöltään vaatimattomia. Esimerkkinä voidaan mainita niinsanottu piano, joka oli puukehyksiin pianonkielillä ripustettu suvereenin tarkka mittauslaite. Pianonkielien avulla mikään tärähdys ei häirinnyt mittaustuloksia, ja näin saatiin mitattua maailman tarkinta metriä. Tarkkaa metriä Väisälä tarvitsi komparaattoriaan varten, johon kuului erikoismallinen kaukoputki, kvartsimetri, valonlähde, sekä betonipilarien päälle asetettuja tasopeilejä. Tällä laitteella kyettiin mittaamaan pitkiäkin matkoja uskomattoman tarkasti valon ja kvartsimetrin avulla.Väisälä oli rakennuttanut puusta myös kävelysillan geodeettista perusviivaa varten. Perusviivana kulki alumiinilevyillä suojattu tunneli, joka kulki peruskallioon tuettujen betonipilareiden välillä. Tämä oli pituudeltaan 192 metriä, ja Väisälä-komparaattorilla saatiin mittaustarkkuudeksi +/- 0.006mm. Väisälän mielestä puu oli oivallista toisarvoisiin kohteisiin, sillä se oli kevyttä, halpaa, sitä oli helppo työstää, ja ennen kaikkea se oli kotimainen raaka-aine.

Fysiikassa jokainen mittaus sisältää epätarkkuustekijänsä. Yrjö Väisälä Tuorlan taikurina oli kuin fraktaalikuvio, joka pyrkii aina vaan syvemmälle, aina vaan tarkempaan tarkasteluun. Tuorla oli se ympäristö nähdä aina vaan syvemmälle. Siellä minäkin sain käydä, kiitokseni Esko Valtaojalle aikamatkasta.

Yrjö Väisälä vastasi Anna-lehden ufo-kyselyyn 8.6.1971 : ”En anna haastatteluja lehdelle jossa on horoskooppeja. Mutta jos tapaatte ufon, niin opettakaa siinä olevalle oliolle esperantoa ja tuokaa sitten tänne Tuorlaan.”

Lähdetiedot: ”Yrjö Väisälä, Tuorlan taikuri” Toimittanut Aimo Niemi 1991

Hämähäkeistä taiteessa

Artjärvi 24-25.05.2008

Jenni Elina Holopainen

Hämähäkki taiteessa

Hämähäkeistä taiteessa ei ole tehty perustavanlaatuista tutkimusta, joten koostin luennon useammasta sekalaisesta lähteestä. Koska käsillä ei ole yhtä teosta viitteineen, perustan luennon oman havaintomallini mukaisesti.

Mitä on taide? Informaatioteoria määrittelee taiteen Markku Valkosen mukaan: ”Kaikki ne seikat, jotka välittävät viestin kulkua lähettäjältä vastaanottajalle.”

Tämä vaikuttaa varsin massiiviselta, mutta kertoo taiteen monimuotoisuudesta ja jopa rajattomuudesta.

Immanuel Kant pohti taiteen välittäjäntehtävää: ”Ihminen ei voi saada tietoa olioista sinänsä, vaan nuo oliot ilmenevät ihmisen havainnoissa sellaisina, kuin synnynnäiset tietomuotomme ne hahmottavat.” -Esteettiset arvot eivät siis sisällä väitteitä objektiivisesta esineestä, vaan kertovat tarkastelevan subjektin tunnepohjaisesta suhtautumisesta esineen mielikuvaan.

Tunnepohjainen kokemus esineen mielikuvasta luo taiteen, ja tämän vuoksi taide ei voi rajautua pelkästään taiteilijaksi määritellyn töihin. Samaa kertoo Benedetto Croce :”Esteettinen objekti on mielen ilmiö, henkinen objekti.”

Edellä kerrottu vaikeuttaa varsinaisen taiteen löytämistä, jotta voisin rajata hämähäkkiyden kuvalliset esitykset mukavaksi nipuksi. Niinpä lähdin alusta, mitä taide on merkinnyt, viestinyt, ja miten hämähäkit sijoittuvat symboliikkaan.

Tiedossamme olevat vanhimmat veistokset ovat eläinhahmoja ja pulleita naisfiguureja 10 000- 30 000 vuoden takaa. Egyptin muinainen taide välitti uskonnollisia tunteita ja propagandaa. Kreikan taide halusi tavoitella harmoniaa. Rooman taiteen tarkoitus oli korostaa yksilön yhteiskunnallista asemaa, sekä suvun tai valtion propagandaa. Afrikassa taide toimi heimojen seremonioissa ja rituaalimenoissa. Pohjois-Amerikassa taidetöillä oli uskonnollinen funktio, Intiaaneilla taide oli mukana uskonnollisissa menoissa, ihmissuhteissa, sekä käytännön esineiden koristelussa. Intiassa taide käsitteellisti jumaluuden. Kiinassa kaikki taiteeseen liittyvä oli herrasmiehen koulutukseen kuuluvaa.

Taiteen avulla tulkitsemme menneisyyden tapahtumia ja käsityksiä. Seuraavaksi onkin sujuvaa siirtyä siihen, miten hämähäkin hahmo vaikutti eri kulttuureissa.

Muinaisessa Egyptissä hämähäkki liitettiin ”Neith”-jumalattareen, joka oli langankehrääjä ja kohtalon kutoja.

Tärkeimpiä mytologioita hämähäkin hahmolle lienee tarina kreikan jumalatar Athena ja prinsessa Arachnen kutomiskilpailusta. Arachne oli äärimmäisen taitava kutoja, ja haastoi jumalattaren kisaan. Athena huomasi Arachnen työt todella hyviksi, mutta tytön itsensä varsin ylpeäksi, ja vihassaan tuhoi tekemänsä oivat työt. Arachne masentui tästä niin, että hirtti itsensä. Jumalatar sääli tyttöä, ja muutti tämän ennen kuolemaa hämähäkiksi. Hämähäkki onkin kreikaksi arachne. Tarinan taustalla lienee todellinen ateenalaisten ja kreetalaisten kauppataistelu Miletuksesta vähä-aasiassa,.

Ateenalaisten ja kreetalaisten kaupankäyntikisa 2000 eaa. Kreetalta on löydetty tuona aikana käytettyjä hämähäkinhahmoisia sinettejä.

Samainen Arachnen myytti tulee esiin myös Ovidiuksen eeppisestä runosta, Metamorphoses.

Afrikkalaisen kansanperinteen jekkuilijajumala:”Anansi”.

Anansi asuu länsi.-afrikassa, kansantarujen sankari, puoliksi mies, puoliksi hämähäkki. Hän on jekkuilija, viisauksien haltija ja tarinankertoja, usein linkkinä ihmisten ja korkeamman voiman välissä.

Yhdessä tarinassa Anansi oli mukana maailman luomisessa. Taivaan jumala käski Anansin kutoa kangasta, josta ihmiset tehtäisiin. Sen jälkeen Anansi toimi viestinviejänä ihmisten ja jumalten välillä. Anansin viestinviejän kyvyt antoivat ihmisille yön ja päivän sekä sateen ja tuulen.

Toisessa tarinassa Anansi laittoi maailman viisauden ruukkuun, jotta se pysyisi tallessa. Astia oli kuitenkin niin suuri, ettei hän kyennyt kunnolla kantamaan sitä. Kun hänen poikansa (viisaasti) ehdotti, että Anansi laittaisi ruukun selkänsä, Anansi huomasi ettei kaikki viisaus ollutkaan ruukussa. Suivaantuneena hän kaatoi viisauden pois ruukusta, jonka seurauksena se on nyt ihmisten käytettävissä.

Pohjois-Amerikassa Lakota-intiaaneilla jumalolento "Iktomi", joka

ottaa usein hämähäkin hahmon.

Miten hämähäkki-isoäiti toi tulen ihmisille.

Alussa ei ollut tulta, ja maailma oli kylmä, kunne ukkoset, jotka asuivat "Galun Lati":ssa lähettivät salaman, ja sytyttivät tulen erään saaressa kasvavan onton vuoristovaahteran juureen. Eläimet huomasivat tulen, koska näkivät siitä nousevan savun, mutta eivät päässeet sen luokse ympäröivän veden takia. -Tämä tapahtui kauan sitten, silloin kun eläimet osasivat vielä puhua toisilleen.

Eläimet, jotka osasivat lentää tai uida, pelkäsivät mennä tulen luo. Korppi tarjosi apuaan, ja eläimet tuumivat että korppi suurena ja vahvana varmasti suoriutuisikin tehtävästä. Korppi lensi korkealle ja kauas veden yli, ja laskeutui vaahteran oksalle miettimään mitä tekisi seuraavaksi. Korpin miettiessä, tulen lämpö korvansi korpin höyhenet mustiksi, korppi pelästyi ja lensi takaisin ilman tulta. ...blaaablaaa.. Monet muutkin eläimet yrittivät yhtä huonolla menestyksellä, mutta lopuksi vesihämähäkki tarjoutui yrittämään, ja kutoi seitistä selkäänsä maljan, ja kuljetti siinä hehkuvan kekäleen veden yli. Siitä lähtien tuli on ollut ihmisten ja eläinten käytettävissä, ja vesihämähäkillä "malja" selässään.

Perun "Moche"-kansa palvoi luontoa, ja kuvasi usein hämähäkkejä. Perussa hämähäkki symboloi sadetta ja hedelmällisyyttä.

Buddha oleili lootusten täyttämässä puutarhassa, ja aisti "Kandata" -nimisen miehen kärsivän helvetissä. Kandata oli ollut murhaaja, tuhopolttaja ja varas, niinpä pahantäytteinen elämä oli saattanut hänet helvettiin, kaltaistensa joukkoon.

Buddha tarkasteli Kandatan elämää, ja huomasi tapauksen, jossa Kandata kohtasi hämähäkin. Kandata aikoi ensin astua sen päälle, mutta tuli viime hetkellä toisiin aatoksiin - Tämä hämähäkki on epäilemättä myös elollinen olento, ja olisi häpeällistä tappaa se ilman syytä. Niinpä hän säästi hämähäkin hengen.

Tästä syystä Buddha päätti laskea hämähäkinseitin helvetin syvyyksiin, aikomuksenaan pelastaa Kandata.

Kandata kurkotti seittiin, ja huomasi sen kannattavan hänen painonsa, ja hän alkoi kiipeämään sitä pitkin ylös helvetistä. Jonkin aikaa kiivettyään hän katsoi alas, ja huomasi satojen muiden kiipeävän sama seittiä hänen alapuolellaan. Kandata huusi: "Menkää pois, tämä on minun!" -Samalla hetkellä seitti katkesi, ja hän putosi takaisin helvettiin

Skotlannin legenda kuningas "Robert de Bruce": hämähäkki toivon symbolina.

Raamatussa Daavidilla sama kuvio, piiloon luolaan, hämähäkki kutoo seitin luolan suulle, jonka seurauksena takaa-ajajat eivät tutki luolaa. D à Israelin kuninkaaksi myöh.

Profeetta Muhammedillakin sama kuvio, piiloon luolaan, luolan eteen kasvaa akaasiapuu, hämähäkki kutoo seitin luolan ja puun väliin, jonka seurauksena takaa-ajajat eivät tutki luolaa. M à Islamin profeetaksi myöh.

Japanissa 800v sitten myös sama juttu, Yoritomo piiloutui onttoon puuhun, hämähäkki kutoo seitin, takaa-ajajat ohittavat Y:sta tulee myöh. Shogun

Melanesiassa hämähäkit ovat useiden klaanien symboleja, ja hämähäkkiaiheet toistuvat usein maalauksissa ja tatuoinneissa. Hämähäkkihengillä on tärkeä rooli kuolemanjälkeisessä elämässä, siitä syystä hämähäkkiaiheita esiintyy myös hautajaisrituaaleissa..

Hämähäkinseittiä kerätään ja kudotaan kankaaksi, josta tehtyjä vaatteita käytetään eri rituaaleissa. Kangas on notkeaa, mutta vahvaa ja kulutusta kestävää. Se on myös lähes vedenpitävää, eikä lahoa.

Akam -kansan (Länsi-Afrikka) sanonta: "Hämähäkin viisaus on suurempi kuin muun maailman yhteensä."

Pohjoisamerikan lounaisosan intiaanien mukaan hämähäkkinainen on luonut maailman. Ihmiset luotiin savesta (punaista/keltaista/valkoista/mustaa), ja ihmisiin kiinnitettiin luovan viisauden seitti. Hämähäkki lähetti kolmesti tulvan tuhoamaan ne, jotka olivat unohtaneet viisauden. -Ne, jotka muistivat kiipesivät seittiä pitkin uuteen maailmaan.

Tarinan symbolit:

1.. Aurinko - Ut Set - Golden silk spider (Nephila clavipis), kutoo auringonsäteiden kaltaista kultaista verkkoa.

2.. Hämähäkkinainen - Nursery web spider (Pisaurina mura), naaras rakentaa verkon, ja vartioi kunnes jälkikasvu on kuoriutunut.

3.. Kuu - Nau Ut Set - Selenopid Crab spider (Selenopidae), hämäräaktiivisia, liikkuvat nopeasti sivusuunnassa.

-Legenda ison karhun tähtikuvion synnystä, missä seitsemän miestä muuttuu tähdiksi ja kiipeää seittiä myötentaivaaseen.

-Navajoilla ”hämähäkki-isoäiti”, joka loi kaiken seitillään.

Kiinassa ristihämähäkin havaitseminen kertoi kadonneen pojan paluusta.

Japanissa esiintyy tarina myyttisestä etnisestä ryhmästä: ”Maan hämähäkit” (Tsuchigumo), sekä samalla nimellä olevasta yliluonnollisesta olennosta.

Urbaani legenda julkisten vessojen hyökkääjästä: ”persehämähäkistä” Arachnius gluteus, jolla on yhteisiä piirteitä Telamonia dimidiatan kanssa.

Irakissa liikkuu huhu kamelihämähäkistä, joka syö kamelin mahan ja munii kamelin sisälle. Todellisuudessa kyseessä on aurinkohämähäkki, joka ei varsinaisesti edes ole hämähäkki, eikä ruokalistalle kuulu sen enempää ihmiset kuin kamelitkaan.

-Rikkaus. -Sateen ennustaminen. Seittilanka kertoo mahdollisuudesta, että taivaasta putoaisi ansioituneille aarteita. (Jack Tresidder)

-Luominen. –Tuho. -Seitin kehä ”maailman keskus”. -Hämähäkki luo seitillään illuusion todellisuudesta. -Kuu jättimäinen hämähäkki. –Kristinuskossa paha hämis vastaan hyvä mehiläinen, sekä paha hämähäkki ihmee hyvyyden. –Sieluneläin: nukkuvan avoimesta suusta lähtee hämähäkki sieluna ulos, ja palaa ennen heräämistä. (J.E.Cirlot)

-Unien hämähäkki symboloi pahaa äitiä, joka imee tyhjiin viattomat uhrinsa. –Hämähäkin seitti sitoo ja tekee kyvyttömäksi. (David Fontana)

-Kehruu: elämänlanka, sielunmaailma, menneisyyden siivoaminen, hämähäkin seitit lapsuuden pelkoja. (Olavi Moilanen)

Hämähäkin kyky uudistaa itseään syntymällä uudestaan kuortaan vaihtamalla, luo metamorfoosin myytin ja voimakkaan symbolin kaikelle muuntautumiselle, oli se hyvää tai pahaa.

Symboliikka rakentaakin pohjan taiteelle ja sen tulkinnalle.

“I dread success. To have succeeded is to have finished one's business on earth, like the male spider, who is killed by the female the moment he has succeeded in his courtship. I like a state of continual becoming with a goal in front and not behind”

George Bernard Shaw quotes (Irish literary Critic, Playwright and Essayist. 1925 Nobel Prize for Literature, 1856-1950)

“The artist is a receptacle for the emotions that come from all over the place: from the sky, from the earth, from a scrap of paper, from a passing shape, from a spider's web.”

Pablo Picasso quotes (Spanish Artist and Painter. 1881-1973)

“The means to gain happiness is to throw out from oneself like a spider in all directions an adhesive web of love, and to catch in it all that comes”

Leo Nikolaevich Tolstoy quotes (Russian moral Thinker, Novelist and Philosopher, notable for his influence on Russian literature and politics. 1828-1910)

“This life as you live it now and have lived it, you will have to live again and again, times without number, and there will be nothing new in it, but every pain and every joy and every thought and sigh and all the unspeakably small and great in your life must return to you and everything in the same series and sequence -- and in the same way this spider and this moonlight among the trees, and this same way this moment and I myself. The eternal hour glass of existence will be turned again and again -- and you with it, you dust of dust!”

Friedrich Nietzsche quotes (German classical Scholar, Philosopher and Critic of culture, 1844-1900.)

“I have drunk, and seen the spider.”

William Shakespeare quotes (English Dramatist, Playwright and Poet, 1564-1616)

“Fiction is like a spider's web, attached ever so lightly perhaps, but still attached to life at all four corners. Often the attachment is scarcely perceptible.”

Virginia Woolf quotes (English Modernist Writer. She is best known for her feminist essay "A Room of One's Own" and the novel "Mrs. Dalloway". Committed suicide at age 59. 1882-1941)

“Whose hope shall be cut off, and whose trust shall be a spider's web. (Job 8:14)”

Bible quotes

CRITICISM

Edgar Allan Poe

Tied to the hornets shardy wings; Tossed on the pricks of nettles stings; Or seven long ages doomed to dwell With the lazy worm in the walnut shell; Or every night to writhe and bleed Beneath the tread of the centipede, Or bound in a cobweb dungeon dim His jailer a spider huge and grim, Amid the carrion bodies to lie Of the worm and the bug and the murdered fly.

Literature

Black Widow (Marvel Comics), two Marvel Comics characters

Black Widow (Timely Comics), a 1940s comic book character

Black Widow: A Novel, a 1981 novel by Christina Crawford

Black Widowers, a fictional men-only dining club created by Isaac Asimov for a series of mystery stories

Film and television

Black Widow (1954 film), a film starring Ginger Rogers and Gene Tierney

Black Widow (1987 film), a film starring Debra Winger and Theresa Russell

Black Widow (2005 film), a Canadian film starring Sarah Slean

Black Widow (2007 film), a film starring Elizabeth Berkley and Alicia Coppola

The Black Widow (Serial), a 1947 movie serial starring Bruce Edwards

The Black Widow (1951 film), a British film starring Christine Norden

"The Black Widow" (Boston Legal episode), an episode of Boston Legal

"Black Widower", an episode of The Simpsons

Black Widows motorcycle gang, in the Clint Eastwood films Every Which Way But Loose and Any Which Way You Can

Music

Black Widow (band), a British progressive rock band

Criteria for a Black Widow, a 2000 album by the heavy metal band Annihilator

"Black Widow", a song by the rock band Mötley Crüe on the compilation Red, White and Crüe

"Black Widow", a song by Lita Ford on the album Dangerous Curves

"Black Widow", a song by the melodic death metal band Children of Bodom on the album Hatebreeder

"Black Widow", a song by Dolores O'Riordan on the album Are You Listening?

"The Black Widow", a song by Alice Cooper on the album Welcome to My Nightmare

Black Widow Records, an Italian heavy metal label

King Kong(1933) -- scene cut from final version.

Cat Women of the Moon (1954) (a.k.a. Rocket to the Moon)

Tarantula (1955)

World Without End (1956)

The Incredible Shrinking Man (1957)

Missile to the Moon (1958)

Earth vs. The Spider (1958 & MST3K)

The Lost World (1960)

The Horrors of Spider Island (1960)

Valley of the Dragons (1961)

One Million Years B.C. (1966)

Kiss of the Tarantula (1972)

The Giant Spider Invasion (1975) -- but just Wisconsin.

Kingdom of the Spiders (1977) -- William Shatner.

Planet of Dinosaurs (1978)

Galaxy of the Dinosaurs (1978)

Arachnophobia (1990)

Spiders (2000)

Arachnid (2001)

Spiders 2: Breeding Ground (2001) -- mad doctor with human incubators for spider colony.

Eight Legged Freaks (2002)

Webs (2003) -- spider people rule Chicago in parallel world.

SpiderBabe (2003) -- College girl bitten by spider battles evil genius Femtilian.

Omaa tulkintaa: monesti hämähäkin aines ihmisessä tuo mukanaan vaarallisen metamorfoosin, jossa ihmisen hyvyys joutuu taisteluun suuren voiman kanssa. Vain ihmisen sydän mittaa kyvyn selviytyä tästä prosessista. Hämähäkkimiehen kohdalla on havaittavissa nuoruudesta aikuisuuten kasvamisen riskit, mitä miehisyyden voima ja valta tuo mukanaan. Samaa tematiikkaa on havaittavissa elokuvassa Earth vs. Spider. Puhdas hämähäkin hahmo elokuvissa on pelkoa, yliluonnollista tuhoamisvoimaa. Perinteinen asetelma ihmisestä taistelemassa luontoa vastaan on nähtävissä, hämähäkin toimiessa kiteytyneenä luonnon voimana, hallitsemattomana ja mystisenä. Hämähäkkeihin liitetään mielellään myös geeniteknologian sekä saasteiden tuomien mutaatioiden pelko, eli tavallaan hyvä ihminen joutuu taistelemaan mutaatioituneessa hämähäkissä ilmenevää pahaa ihmistä vastaan.

Lähteet:

Internet:

http://www.arachnology.be/pages/Art.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Cultural_depictions_of_spiders

Kirjat:

Jack Tresidder: 1001 symbolia.

J.E.Cirlot: A Dictionary of symbols.

David Fontana: Unien kiehtova maailma.

Olavi Moilanen: Totuus on unissa.

Pikkujättiläinen, kolmas painos.

Elokuvat:

Harry Potter

Taru sormusten herrasta

Henkien kätkemä

Hämähäkkimies

Indiana Jones

Earth vs. Spider

Arachnophopia

Wildwildwest

Maailman suurin linssi

Maailman suurin linssi JenniElinaHolopainen 19.3.2006Joensuu

Taivaalla kauneimpia ilmiöitä silmiimme luo ”runosorminen Eos”, Aurinko. Nämä näytelmät ovat huimaavan kauniita, mutta harva kuitenkaan osaa katsoa napaansa korkeammalle. Sateenkaari on jokaiselle tuttu, samaa sukua oleva glooria tuntemattomampi. Näissä molemmissa näemme solipsismin ilmentymän, sillä ne ovat luodut yksin meidän silmille.

Ilmakehän massasta peräti 95% on 20 kilometrin paksuisessa kerroksessa. Tässä kerroksessa esiintyvät lähes kaikki säähän liittyvät ilmiöt. Ilmakehä on klassinen esimerkki kaoottisesta järjestelmästä, jonka tilaa ei voi ennustaa kovinkaan pitkäksi ajaksi. Ilmakehän ansiosta me haistamme ja kuulemme, sekä olemme suojassa varralliselta säteilyltä avaruudesta. Ilmakehä toimii kuin linssi taittaen valoa, ja tätä ilmiötä kutsutaan refraktioksi. Ilmakehä aiheuttaa taivaan sinen, sillä kaasun hiukkaset sirottavat Rayleigh'n sironnan mukaisesti kääntäen verrannollisesti aallonpituuden neljänteen potenssiin, ja näin lyhytaaltoisin sininen siroaa kaikkein eniten. Auringonlasku taasen näyttää punaiselta, sillä pitkäaaltoista punaista siroaa vähemmän näkösäteeltä kuin muita aallonpituuksia. Jos ilmakehää ei olisi, olisi meillä pimeys sillä sekunnilla kun Aurinko katoaisi horisonttiin. Tähdet tosin näkyisivät oivallisesti, sillä yö ei ole koskaan täysin pimeä molekyylien rekombinaatioiden vuoksi.

Valonsäde kulkee suoraan niin kauan kuin väliaineen taitekerroin pysyy vakiona. Vetovoimakenttä taittaa myös valoa, mutta siitä ei tarvitse huolehtia tässä kontekstissa. Taitekertoimen muuttuessa säteen suunta muuttuu. Tämä tapahtuu Snellin lain mukaisesti, jolloin valo kulkee lyhintä mahdollista reittiä. Se ilmaistaan matemaattisesti niin, että väliainekerroin n1*sin valonsäteen tulokulma = n2*sin valonsäteen taittunut kulma. Kun n2>n1, täytyy Snellin lain mukaan sin kulma2< sin kulma1. Tämä sama voidaan johtaa Fermat´n periaatteesta. Tämän taipumisen vuoksi kaukainen kohde näkyy todellista korkeammalla. Ilman taitekerroin riippuu ilman lämpötilasta, paineesta ja tiheydestä. Horisontissa ilman taitekerroin on 35', joten Auringon koskettaessa horisonttia, on se itseasiassa jo horisontin alapuolella. Refraktio vaikuttaa muutamia minuutteja lasku-, ja nousuaikoihin.

Erilämpöiset ilmakerrostumat vaikuttavat linssien tavoin valon kulkuun, eli kohteesta tuleva valo heijastuu ja vääristyy. Näin syntyy kangastuksia. Valo taittuu Snellin lain mukaisesti kohti kylmempää, eli tiheämpää ilmaa. Asfaltin päällä näemme kuumalla ilmalla taivaan kuvajaisen. Voimme nähdä merellä myös heijastuman taivaanrannan takaa, ja tätä kutsutaan yläpuoliseksi heijastumaksi. Ilmakerros heijastaa silmiimme piilossa olevan kohteen hahmon peilin tavoin.

Kaukainen saari saattaa joskus näyttää horisontissa siintävältä kaupungilta, ja tätä utopiakaupunkia kutsutaan Fata Morganaksi. Nimen etymologia tulee keskiaikaisesta tarustosta, jossa kuningas Arthurin sisar Morgan Le Fay oli oppinut taikakeinoja Merlin velholta. Kun ritari Orlando yritti lähestyä Morgania, loihi tämä saaren hämätäkseen ritarin huomion, ja Morgan pakeni.

Yksi mielenkiintoinen refraktion aiheuttama ilmiö on vihreä välähdys. Sanotaan, että ken sen näkee, ei joudu enää elämään vailla lempeä. Tämä vihreä välähdys kestää noin sekunnin horisonttiin katoavan Auringon yläreunassa. Koska refraktio riippuu valon aallonpituudesta, muodostuu Auringosta erivärisiä kuvia. Näemme alareunassa punaisen Auringon, ja yläreunassa sinivihreän. Näkyäkseen tämä vihreä välähdys vaatii puhtaan tuulettoman ilman. Normaalisti Auringossa on aina tämä vihreä yläreuna, minkä huomaa omia laskevan Auringon valokuviaan tarkastelemalla lähempää. Vasta taivaanrannan kangastuksessa se saa hetkellisen loisteen jäädessään ilmakerrokseen kellumaan – ehkä suomaan jollekin ikuisen lemmen.

Tähtiä kutsutaan jalokiviksi niiden tuikkimisen tähden. Eri lämpöiset ilmakerrokset taittavat valoa, joka synnyttää tähtien tuikeen, eli skintallaation. Tuike on voimakkainta siellä missä kalliot tai asutukset hohkaavat lämpöä ilmaan ja synnyttävät pyörteitä. Tämä tuike on kaikintavoin huono asia tähtitieteilijälle, mutta tavalliselle katsojalle romanttinen tekijä. Tuike näkyy kiikareilla tähtiä katsottaessa: kuva ei tahdo pysyä paikoillaan. Näin ymmärrämme miksi tähtitieteilijät eivät romantisoidu ilmiön edessä. Tässä yhteydessä käytetään termiä seeing - karkeasti ottaen yhden kaarisekunnin seeing on erittäin hyvä. Seeingin vuoksi planeetojen yksityiskohdat leviävät valokuvissa epäselviksi tuhruiksi, vaikka silmin näkyvätkin melko hyvin.

Joskus taivaalla näemme kuin Jumalan kahvimukista jääneen renkaan. Tämä on halo, joka todennäköisesti on 22 asteen rengas. On olemassa 70 erilaista haloa, joista noin kahdeksan näemme täällä Suomessa jokseenkin taajaan. Halot syntyvät valon taittuessa ja heijastuessa jääkiteistä. Yleisimmin halot syntyvät 5-10 kilometrin korkeudella olevissa harso-, ja untuvapilvissä, jotka peittävät taivaan valkeana huntuna. Talvella pakkaspäivinä leijailevat jääkiteet synnyttävät haloja lähes käsinkosketeltaviksi. Halot voivat syntyä eripuolille taivasta, ja ne voivat esiintyä suuressa jääkidepilvessä pitkäkestoisena useampien halojen näytelmänä, tai pienessä pilvessä muutaman hetken sivuaurinkona. Jotkin halot ovat valkeita, toiset värikkäitä kuin sateenkaaret. Halon värikkyys on merkki siitä, että valo on kulkenut jääkiteen läpi ja hajonnut spektriksi. Yleisimpiä havaittuja haloja on 22 asteen rengas, sivuauringot, 22 asteen sivuavat sekä auringonpilari. Parhainta aikaa halojen havaitsemiseen on kevät, joten armas lukija kerkeää vielä valmistaa itseään havainnointia varten! Talviaikaan myös Kuu aiheuttaa haloja, jotka ovat näkemisen arvoisia. Joskus näemme niinsanottuja feikkirevontulia. Nämä syntyvät keinovaloista kaupungilla, ja ilmiön takana on sama mekanismi kuin auringonpilarissakin, eli laattamaiset kiteet heijastavat valoa katsojan silmiin, ja syntyy pystypilari. Nämä vain näyttävät joskus vellovalta revontulilakanalta. Vaikka pilari näyttää värikkäältä, nämä laattakiteet ainoastaan heijastavat valoa, eivät hajota sitä spektriksi.

Haloja synnyttäviä jääkidemuotoja on pääasiassa 3 erilaista: laattakiteet, pylväskiteet ja pyramidikiteet. Näiden kiteiden asennot, valon kulku kiteen sisällä, sekä Auringon korkeus määräävät, minkälaisia haloja näkyy.

”Miten niin 22 asteen regas?” kysyi eräs henkilö. ”Mistä se on 22 asteen etäisyydellä?” Nyt palaamme siihen alun solipsismiin. Me havaitsijat luomme nämä valoilmiöt niitä katsomalla. Ne ovat aste-etäisyydellä minun ja Auringon luoman kulman kanssa. Valo taittuu niistä kyseisistä kiteistä parhaiten juuri sillä asteleveydellä minun silmiini. Joskus voin nähdä 46 asteen etäisyydellä sateenkaaren värisen halon, joka on 46 asteen ylläsivuava. Tai, jos taivas nauraa tällä etäisyydellä, on se zeniitinympäristönkaari.

Fotoni näyttää muuttavan suuntaansa hipaistessaan hiukkasta. Tosiasiassa fotoni tuhoutuu, ja syntyy toinen erisuuntaan liikkuva fotoni. Sironnassa säteilyn aallonpituus ei muutu, mutta kohteesta tulevan säteilyn määrä näyttää heikkenevän, koska säteily siroaa eri suuntiin. Sironnan voimakkuus riippuu sirottavien hiukkasten koosta suhteessa säteilyn aallonpituuteen. Kun hiukkaset ovat aallonpituuden kymmenesosan luokkaa, siroavat hiukkaset kääntäen verrannollisesti aallonpituuden neljänteen potenssiin. Tällöin hiukkasten koolla ei ole merkitystä, sillä säteily ei "näe" niiden kokoa. Tätä kutsutaan Rayleigh´n sironnaksi. Sironta tapahtuu kaikkiin suuntiin, tehokkaimmin eteen ja taakse. Kun hiukkasten koko kasvaa aallonpituutta suuremmaksi, ei sironta riipu enää aallonpituudesta, vaan suurin osa sironnasta tapahtuu eteenpäin. Ilmiö on tuttu, kun ilmassa oleva pöly näkyy hyvin vastavaloon, mutta myötävaloon se ei juuri näy. Sironta aiheuttaa myös diffraktiokuvion valonlähteestä, eli hiukkanen aiheuttaa diffraktiorenkaita. Sironnan ansiosta meillä on myös hyvin kaunis ilmaperspektiivi, joka aiheuttaa sen, että kaukana olevat kohteet näyttävät sinisemmiltä. Pilvet näyttävät enimmäkseen valkoisilta, koska ne sirottavat tasaisesti kaikkia aallonpituuksia. Eräs pilvissä näkyvä päätähuimaavan kaunis ilmiö onkin väripilvet. Värit syntyvät valon sirotessa hyvin pienistä pilvipisaroista. Väriin vaikuttaa valon sirontakulma, eli kulma Aurinko–pilvi-havaitsija. Mitä tasaisemmin pisarat ovat pilvessä, sitä kirkkaammin värit tulevat esiin. Kauneimmat värit nähdään jääkiteissä palleropilvissä, sekä vesipisaroita sisältävissä hahtuvapilvissä. Myös täysikuu aiheuttaa väripilviä.

Sateenkaari näkyy 42 asteen kaarena (lisähuomautuksena numerosarjan 42 olevan vastaus kaikkeen "Answer to Life, the Universe, and Everything ":Deep Thought). Sateenkaaren voi nähdä lentokoneesta kokoympyränä, mutta muuten maantasalla liikkuminen 'pakottaa' meidät ihailemaan tuota salaperäisen lukusarjan omaavaa kaarta vain aamu- ja iltapäivisin, koska kaari on muulloin horisontin alapuolella. Talvella voimme nähdä kaaren jäähileisenä keskipäivälläkin, mutta minä en ole vielä moista päässyt todistamaan. Sateenkaaren kaverina voimme nähdä 51 asteen sivusateenkaaren, jonka värit ovat päinvastaisessa järjestyksessä. Näiden kahden kaaren väliin jäävä taivas on muuta taivasta tummempi. Syy lukuun 42 on sirontateoriassa, jossa pallomaisen vesipisaran voimakas maksimi on juuri tämän asteluvun kohdalla, ja tällä etäisyydellä näemme aina sateenkaaren, kuljimme kuinka päättäväisesti tahansa aarretta kohden. Sisimpänä kaaressa on eniten taittuneet värit ja uloimana vähiten, mikä synnyttää silmin aistittavan värikaaren (värithän syntyvät armoitettuihin tappisoluihimme silmissä eri aallonpituuden omaavista aalloista). Hyvin aikaisin tai myöhään nähtynä sateenkaari on vain punainen, sillä silloin ilmakehästä on sironneet muut värit. Jos valonsäde osuu aivan pisaran reunaan, heijastuu tämä kaksi kertaa pisaran sisällä ja muodostaa 51 asteen kaaren. Koska kaksi kertaa heijastunut säde on "vuotanut" näkyy tämä sivusateenkaari himmeänä, yleensä ei laisinkaan.

Myös ääni voi taittua eri ilmakerroksissa valon tavoin. Tämä voi synnyttää hiljaisuuden vyöhykkeitä, kun lämmin alue nostaa äänen yläilmoihin, ja stratosfäärin kerros heijastaa sen takaisin. Näin saattaa jäädä väliin jopa parinkymmenen kilometrin hiljainen pätkä. Jokaiselle on tuttu se tilanne, kun tyynellä ilmalla ääni kuuluu kilometrikaupalla järven yli. Tämä syntyy äänen heijastuessa vuoroin veden pinnasta ja vuoroin lämpimästä ilmakerroksesta, eikä menetä juurikaan energiaansa päästen hyvinkin pitkälle.

Meillä on taivaalla yksin meille luotuja aarteita. Jos vieressäsi joku toinen katsoo samaan suuntaan, katsoo hän ihan omaa näkymäänsä, sinä et sitä näe. Sinulla on ihan oma. Ilmakehämme linssiominaisuus, sadepisarat, sironnat, jääkiteet, nämä kaikki luovat meille aarteita. Emme saa niitä koskaan kiinni, emme koskaan löydä aarretta siellä sateenkaaren päässä, mutta tarvitseekokaan, sillä nehän ovat yksin meille, aina vaan kun viitsimme avata silmämme.

Lähteenä:

Ursa, Ilmakehä ja sää: Karttunen, Koistinen, Saltikoff, Manner.

Voihan vitsi

Jenni Elina Holopainen 020708

Piikkiö

Voihan vitsi

Mistä vitsi syntyy, mikä tekee siitä pysyvän osan mukavaa eloa, kertojalta toiselle siirtyvän arvokkaan tapahtuman? Löysin kirjastosta Sigmund Freudin kirjan: ”Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan”.

Freud järkytti aikaansa ”Unien tulkinta” (1900) teoksellaan. Tätä kirjaa seurasi vitsien mekanismia pohtiva teos, jossa Freud havaitsi vitsin olemuksen piilevän samoissa tekniikoissa kuin unenkin. Freud kuvailee vitsin olevan arvostelusta vapaa laji: "Vapaus luo vitsejä, ja vitsi luo vapautta." Vitsaillessamme tiivistämme, kuten voidaan sanoa: ”lyhyestä vitsi kaunis”.

Vitsi saa ihmisen nauramaan, ainakin letkautuksen kertoja toivoo näin. Nauramisen tieteellisiä perusteita ei kovinkaan hyvin tunneta, mutta vitsien yhteydessä nauraminen syntyy vapautumisen tunteesta, kun vakavuus muuttuu sanaleikin myötä huvittavaksi ristiriidaksi. Vitsin olemus pohjautuu mielettömyyteen, ideoiden vastakohtaisuuteen ja ällistykseen, jotka ovat tuttuja unista. Uniin, vitseihin, sekä unohtamiseen liittyy Freudin mukaan samankaltainen tiivistämisprosessi piilotajunnassa. Piilotajunnassa tapahtuu mielettömyyksien kohtaaminen, johon järki yleensä suhtautuu sensuurilla, mutta vitsin luoma sanaleikki tekee mielettömyyden esittämisestä huvittavan ja helpon. Kertoja kertoo tarinansa vakavin ilmein, täsmälleen samassa muodossa kuin on vitsin oppinut, ja ällistyttävillä vastakohdilla vapauttaa huvittuneen energian purkautumaan kuulijoissa. Vitsi on sosiaalisin kaikista mielihyvän saavuttamiseen tähtäävistä toiminnoista, kertoo Freud.

Elämme epävakaassa maailmassa, josta yritämme etsiä järjellä pysyvyyttä. Oletan vitsin olevan se kainalosauva henkiselle elämälle, joka tukee sisäistä lasta mielihyväntunteineen aikuisen järjen koordinoimassa maailmassa. Vitsi vaikuttaisi olevan myös yhteisen ymmärryksen osoittaja. Se joka kertojan vitsille nauraa, omaa piilotajunnassaan samantyyppisiä hahmoja, mielettömyyksiä, kuin kertojan sanaleikit esiin maalaavat.

Kokeillaan:

Kaupunki on päättänyt rakentaa lisää käymälöitä tarpeen vaatiessa.

Talviunilta neljän vuoden jälkeen

http://jennikuvaakaarinaa.blogspot.fi/

Haumea

Aiemmin EL61 nimellä aurinkokuntaamme kiertänyt kääpiöplaneetta sai nimekseen Haumea. 

Haumea on suunnilleen yhtä kookas kuin Pluto eli noin 2000 kilometriä mutta pitkulainen. Litteyden syyksi epäillään kappaleen nopeaa pyörähdysaikaa, joka on ainoastaan neljä tuntia, kertoo Ursa.fi.

Haumealla on kaksi kuuta, Hi'iaka ja Namaka. Nimensä se sai Havaijin hedelmällisyyden jumalan mukaan. Planeetta koostunee jääpeitteisestä kivestä.

Haumea kiertää Neptunuksen ulkopuolella, ja on aurinkokunnan nopeimmin pyörivä yli 100 kilometrin läpimittainen kappale. Kiertoradallaan Haumea käy lähimmillään noin 35AU:n (eli Maa-Aurinko-etäisyyden, 149,6 miljoonaa km) päässä Auringosta. Kaukaisimmillaan rata ulottuu 52 AU:n päähän eli noin 7779,2 miljoonan kilometrin päähän Auringosta. 

Haumea kulkee tulevaisuudessa Neptunuksen läheltä, minkä vuoksi Haumean rata saattaa muuttua ja se voi päätyä lyhytjaksoiseksi komeetaksi Aurinkokunnan sisäosiin.

Korvameduusa Hangossa

Karjalaisesta

Loistavasti näkevä hyppyhämähäkki hankkii ravintonsa hyppäämällä

 Seeprahyppijän (Salticus cingulatus) voi tavata talon seinustalta auringon lämmöstä.
Kuva: Jenni Elina Holopainen Joensuu Jenni Elina Holopainen

 Harva huomaa oman kotitalonsa aurinkoisella seinustalla ötököitä metsästävää saalistajaa.

Joku pikkulapsi on saattanut havaita tuon seeprakuvioisen pienen eläimen, joka kykenee hyppäämään jopa 50-kertaisesti oman kehonsa pituuden.
Tämä mustavalkoinen saalistaja kuuluu hyppyhämähäkkeihin (Salticidae).

 Meiltä Suomesta löytyy 42 erilaista hyppyhämähäkkilajia, joille kaikille on tunnusomaista suuret silmät: neljä suurta silmää edessä, neljä pienempää taaempana.

  Hyppyhämähäkkien heimoon kuuluu noin 5000 lajia koko maapallolla. Ne ovat nisäkkäiden kanssa luultavasti yhtä vanha ja monipuolinen ryhmä.

  Hyppyhämähäkkien muoto ja väritys vaihtelee runsaasti, jotkut näyttävät jopa muurahaisilta, kuten Suomesta löytyvä Synageles venator.
 Kookkaimmillaan hyppyhämähäkkien naaraat voivat olla 15 millimetriä pitkiä, kun suurin osa lajin edustajista jää 5 millinmetrin kokoon tai pienemmäksi.

  Hyppyhämähäkit eivät kudo seitistä verkkoa, vaan saalistavat päiväsaikaan hyppäämällä saaliinsa kimppuun. Ne käyttävät kuitenkin seittiä turvalankana vaaniessaan kuin kissat saalistaan. 

  Hyvä näköaisti saalistusapuna
Kyetäkseen näkemään saaliinsa tulee tällä suloisella hämähäkillä olla hyvä näköaisti. Näkökykynsä ansiosta hyppyhämähäkeillä on myös kaunis soidintanssi, jolla ne osoittavat mielenkiintonsa naaraalle käyttäen yleensä loistavia värejään houkutuksena.
Hyppyhämähäkin kaksi suurta silmää kykenee liikkumaan enemmän kuin meidän omat silmämme: ne liikkuvat sivuille, ylös ja alas, sekä eteen ja taakse. Tämän liikkeen voi havaita hämähäkin silmien värin muutoksena. Nämä silmät näkevät värejä sekä polarisoitunutta valoa.
Tämän lisäksi hyppyhämähäkillä on vielä kolme paria silmiä, joilla ei sinänsä ole ihmeellisiä ominaisuuksia, mutta ne suovat hämähäkille 360-asteen näköalan ympäristöön.
  Kun hämähäkki havaitsee liikkeen jossakin, kääntää se suuret silmänsä tätä kohden ja tekee tarkan analyysin kohteen etäisyydestä ja muista ominaisuuksista. Siksi myös valokuvaaja saa huomata tulevansa älykkään katseen alaiseksi, kun hämähäkki katsoo suoraan silmiin tarkkaavaisesti.
Hyppyhämähäkkien aivot ovatkin suhteessa kokoon suuremmat kuin ihmisillä. Kuitenkaan huolta kilpailevasta älylajista aivan seinämme takana ei kannata kasvattaa, sillä älykkyys syntyy aivojen todellisesta koosta, ei suhteesta ruumiin kokoon.



Sain kirjoittaa hyppyhämähäkeistä Karjalaiseen, kiitos !

http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Teemat/loistavasti_n%C3%A4kev%C3%A4_hyppyh%C3%A4m%C3%A4h%C3%A4kki_hankkii_ravintonsa_hypp%C3%A4%C3%A4m%C3%A4ll%C3%A4_3463939.html

Uusi supernovan muoto

Supernovien kingi on syntynyt! 240 miljoonan valvuoden etäisyydellä meistä, galaksissa NGC 1260 pamahti viimevuonna 150 kertaa Aurinkomme massainen tähti, saaden supernovanimen SN 2006gy. Mitään vastaavaa emme ole koskaan nähneet, yhtä pitkäkestoista ja kirkasta. Universumimme ensimmäiset tähden olivat massaltaan suuria, ja tämä räjähdys kertoo tutkijoille, mitä noissa tähdenkuolemissa aikoinaan tapahtui. Tämä voimallinen räjähdys oli galaksin keskustaa mittavasti kirkkaampi, kuten kuva kertoo: http://chandra.harvard.edu/photo/2007/sn2006gy/sn2006gy_3panel.jpg Tapahtuma saattaa olla aivan uusi supernovaluokka, ja vihjailee, että oman galaksimme Eta-Carinae, olisi valmis myös pössähtämään samaan tyyliin. Tämä oman galaksimme tähti on 7 500 valovuoden päässä omasta Maapallostamme, joten näkymästä tullee historiamme komein, jos sen saamme nähdä.

Jupiterin pienempi pilkku

Nasan NewHorizons laittoi kuvia Jupiterin ohilennostaan: http://pluto.jhuapl.edu/gallery/missionPhotos/images/HighRes/050107/050107_11.jpg Kuvassa Jupiterin pienempi punainen pilkku, Little Red Spot. Pilkku on Jupiterin toiseksi suurin pyörremyrsky, kooltaan 70% Maapallon koosta. Tämä pilkku alkoi muuttumaan punaiseksi 2005, ja syynä lienee Jupiterin syvyyksistä nousevat ammoniakkipitoisuudet, jotka sirottavat punaista valoa. Jupiterin tunnetumman suuren punaisen pilkun, eli GreatRedSpot(GRS) löysi Cassini 1665. Tämä Aurinkokuntamme suurin myrsky on koltaan 14 000 kilometriä leveä ja 40 000 kilometriä pitkä, eli Maapalloa suurempi.