Maan vaikutuksessa salamoi yli 8 miljoonaa kertaa päivässä dokumentin mukaan. 80% salamoista on pilvissä, 20% on maasalamoita. Yhdellä salamalla on lämpöä viisi kertaa enemmän kuin Auringon pintalämpötilalla, eli 28 000 celsius-astetta. Yksi ukkosmyrsky sisältää pienen atomipommin verran energiaa. Kun salama lyö hiekkaan, sulattaa tämä hiekkaan lasimaisia putkia eli fulguriitteja, joista pisin löydetty on viisi metriä pitkä. Ihmiseen lyödessään salama aiheuttaa ihon pinnalle 30 000 ampeerin virran. Shelley Jacobsilla, johon salama oli osunut Floridassa golfkentällä, oli sulanut kultakoru kaulaan, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että hänen ihollaan ollut hiki on höyrystynyt 1000 celsiukseen!! Alemmissa lämpötiloissahan kulta ei toinna sulaa. Ihmisen kohdalla on siis onni, että hiki toimii ilmeisesti suolojensa ansiosta oivallisena johdattimena, ja näin vain iho palaa jos vaatteet eivät päästä höyrystynyttä kuumuutta pois. Salaman kulkiessa kenkiin, voivat kengät räjähtää höyrystyneen hien tieltä.
NASA palkkasi lentäjiä syöteiksi myrskypilvien keskelle, joista haastateltavana oli Philip Brown. Jokaiseen liikennelentokoneeseen lyö salama vähintään yksi vuodessa.
Martin Uman Floridan yliopistosta tutkii kollegoineen Camp Blandingissa myrskypilven keskelle lähetettävillä raketeilla salamoinnin ominaisuuksia. Raketeissa on kuparilanka, joka houkuttelee salaman analysoivaan anturiin. Näissä tutkimuksissa ilmeni Joseph Dwyerin ansiosta hiukan huolestuttava seikka, jonka mukaan salamoinnin yhteydessä ilmenee röntgensäteitä. Myös salaman yläpuolella purkautuu suurenergisiä gammasäteitä, jotka ovat vaarallisia terveydelle. Kuitenkin, tähänastisten tutkimusten mukaan näiden säteilyjen määrät eivät ole huolestuttavia.
Walt Lyons sai tutkittavakseen täysin uudenlaisia kavereita salamoiden eläintarhassa. Hän hämmästeli näiden olioiden valtavaa kokoa. Peukalon paksuisen, 8km pitkän salaman yläpuolella voi ilmetä "haamuja" jotka ovat 50km korkeita ja 100km leveitä purkausten kimppuja. Hän kuvasi näitä ilmiöitä Coloradon aavoilla armeijalta saaduilla yökameroilla, joilla saadaan kätevästi valoilmiöt näkyville pimeälläkin. Hän havaitsi haamujen lisäksi toisen hyvin mielenkiintoisen salama-lajin, jota kutsutaan suihkuksi. Nämä suihkut täyttävät keski-ilmakehää 10 tuhannen kuutiokilometrien alueelta ohuilla säteillä ollen 30 km korkeita.
Jos vaikka salama onkin pelottava, ja puolet salamaniskun saaneista kuolee, loput kärsivät uneliaisuudesta, päänsärystä, masennuksesta, huimauksesta, muistihäiriöistä - NIIN siitä huolimatta salamalla on tärkeä osa Maapallomme energiataloudessa. Salamat synnyttävät metsäpaloja, jotka ovat olennaisia metsän maapohjan hedelmöittämiselle. Jotkut siemenet eivät lähde leviämään ilman kunnon hiillostamista. Salamat pilkkovat ilman molekyylejä, ja täten muuttavat esim. typen kasvien hyödynnettäväksi. Ehkä merkittävin seikka on se, että Maapallon nuoruudessa miljardeja vuosia sitten, oli ilmakehä yhtä salamointia. Komeetat ja meteorit olivat tuoneet omat myrkkykaasunsa ilmakehäämme. NASAn planeettatutkija William Borucki kertoo salamoinnin olevan tärkeimpiä luonnonprosesseja. Ilmakehämme oli täynnä syaanivetyä, metaania, sekä muita kaasuja joita ei enää ole. Meteoreiden tuomat hiukkaset lisäsivät ilmahekään tiivistymiskeskuksia, joiden ansiosta salamointia oli yhtämittaa. Tämä loi suvereenin ympäristön aminohappojen luomiselle, joista syntyi elämän rakennuspalikat. Nykyään laboratorioissa on todistettu, että salama luo aminohappoja. ELÄMÄN syntyminen aminohapoista on vielä kiven alla.
Salamat ovat siis olennaisen tärkeitä tutkimuskohteita. Satelliittikuvista tutkitaan konvektiojärjestelmiä pilkkomalla pilviä pystyleikkauksilla. Yksi oivallisimmiksi paljastuneista ohjelmista on ELDAR-tutkajärjestelmä, jolla mitataan sähköpurkaukset kumpupilvissä, ja jokainen musta läikkä kuvissa on yksittäinen sähkökipinä, joita syntyy miljoonia sekunnissa. Tarkoista laitteista huolimatta tiedämme edelleen äärettömän vähän mitä salamat ovat.
Salamoinnin kerrotaan syntyvän tässä dokumentissa jäätymispisteessä olevassa pilvessä, jossa on veden ja jään hiukkasia, sekä alijäähtynyttä vettä. Nämä luovat sähköistymisen ainekset. Meteorologi Ron Holle kertoo, että seuraavista tekijöistä tutkijat ovat jokseenkin yksimielisiä: nousuvirtaus, kylmyys, rakeet tai vesitipat. Vesitippojen, tai niiden jäätymisestä syntyneiden rakeiden osuus onkin sitten tärkeä, sillä ne synnyttävät hankauksellaan varausta. Tästä siirrymmekin sitten huolestuttavaan seikkaan, eli saastuttamisen mahdolliseen efektiin. Richard Orville ja oppilaansa Scott Steiger tutkivat Houstonin salamointeja, sekä lämpösaareke-ilmiötä. Näyttää ilmeiseltä, että kaupungin nostattama lämpö ja saasteiden keräämät vesihiukkaset ovat oivallisia lisäämään salamointia. Martin Uman toteaa vaikuttavan paikkansa pitävältä, että kemialliset aineet muuttavat pilvien ja täten myös salamointien olomuotoja ja määriä. Clive Sounders tekee kollegoineen ukkospilvien simulaatioita kylmähuoneessa, ja tutkivat saastuttamisen mahdollisia efektejä. Heidän ukksopilven simulaatio on lähtökohdiltaan hyvin yksikertainen: putkiteippiä, muoviputkia ja pölynimuri. He sekoittivat jääkiteiden ja -rakeiden sekaan natriumkloridia ja ammonionsulfaattia, ja huomasivat jääkiteiden varauksen muuttuvan, eli saasteet vaikuttavat salamoinnin lisääntymiseen. Saasteet siis lisäävät vesitippojen määriä, jotka lisäävät salamoiden määriä.
Tähän loppuun ilmakehätutkijan Walt Lyonsin sanat:
"Fysiikan vahvin laki on tahattomien seurausten laki. Ymmärrämme harvoin tekojemme täydet seuraukset. "
