Meripihka

C10H16O, eli meripihka, koostuu puun erittämästä pihkasta. 70-30miljoonaa vuotta sitten muinaisten puiden pihkaan saattoi jäädä erilaisia hyönteisiä ja kasvinosia kiinni. Myöhemmin ilmastonmuutosten kautta tämä pihka joutui merenpohjaan, ja ajautuu nykyäänkin sieltä meidän nähtäville. Näiden näytteiden perusteella voimme päätellä kuin aikakoneen kautta miljoonien vuosien takaista elämää. Meripihkassa olleista näytteistä on etsitty DNA:ta menneiden eliöiden eloa selvittämään, mutta se on kovin helposti hajoavaa näin pitkällä aikavälillä, eikä sitä ole todistettavasti löydetty. Kloonaaminen ei onnistuisi vaikka löydettäisiinkin tätä elollisen muodon määräävää koodia, sillä kokonaisen genomin löytyminen sekä sille varakohdun löytäminen nykyaikaisesta eläimestä olisi mahdotonta.
Antiikin aikana meripihka oli erittäin arvokasta vaihtotaloudessa, ja meripihkaa on käytetty Suomessakin koruina ja maksuvälineenä. Meripihkaa kutsuttiin klassisella ajalla Kreikassa elektroniksi, mistä nykyaikainen sähköä merkitsevä sana tulee meripihkan sähköisyyden vuoksi. Elektron tarkoittaa myös hopeasekoitteista kultaa, ja elektronin olemassaolo löydettiin kullan avulla.