Ajanlasku on lähtöisin taivaankannen seuraamisesta. Vaikka olemme tottuneet käyttämään kymmenjärjestelmiä, on vuosi ja vuorokausi jaettu 12. Syy tähän löytyy 4 000 vuoden takaisesta Balyloniasta.
Babylonialaiset jakoivat kahdellatoista, koska taivaalla oli 12 tähtikuviota. Babylonialaisten pyhä luku oli 60, joten tunti jaettiin 60 minuuttiin ja minuutti 60 sekunttiin. Babylonialaisten oli kuitenkin lisättävä 13. kuukausi joka kolmas vuosi hallitsijan määräyksestä, koska heidän 354 vuorokautta ei riittänyt vuodeksi.
Egyptiläisillä oli samoin 12 kuukautta, mutta kuukauden pituus oli 30 vuorokautta. Heidän vuotensa kesti siis 360 päivää. Puuttuvat viisi päivää lisättiin 12. kuukauden loppuun, mutta silti jäi puuttumaan noin kuusi tuntia. Tätä korjaamaan keksittiin vuonna 238eaa. karkauspäivä, ja kalenteri noudatti täten varsin hyvin tähtitaivaan tapahtumia.
Roomalaisissa kalentereissä oli 12 kuukautta ja niissä joko 29 tai 31 päivää, 30 ei kelvannut koska kuukaudessa oli oltava keskimmäinen päivä. Vuodessa oli 355 vuorokautta, jonka vuoksi joka toinen vuosi oli karkauskuukausi. Karkauskuuta ei merkitty kalenteriin sellaisenaan, vaan 29-päiväinen helmikuu katkaistiin 23. päivä ja 25-päiväinen karkauskuukausi vietettiin sen jälkeen. Tästä syystä nykyisinkin karkauspäivä on 24. helmikuuta.
Roomalainen kalenteri jätätti luonnollisesta vuodenkulusta, sillä papisto tapasi lisäillä karkauskuukausia mielivaltaisesti. Niinpä Julius Caesar pestasi egyptiläisen tähtitieteilijän, Sosigneen rukkaamaan kalenteria, eli 1500-luvulle käytettyä
juliaanista kalenteria. Tässä vuodessa on 365 päivää, ja joka neljäs helmikuu lisätään karkauspäivä, jolloin vuoden pituudeksi tulee 366 vuorokautta. Vuoden alku muutettiin maaliskuulta tammikuulle. Tästä syystä october, joka on nimensä mukaisesti kahdeksas kuu, on nykyään kymmenes, eli lokakuu. Caesarin käskystä kalenteri otettiin käyttöön 46eaa, ja silloin vuoden pituus oli 445 vuorokautta, jotta kalenteri ja vuodenajat saatiin kohdilleen. 50 vuotta myöhemmin Rooman senaatti otti Augustuksen vuoksi helmikuusta yhden päivän pois ja pani sen elokuulle, sillä Julius Caesarin nimikkokuukausi heinäkuu(julius) sisälsi 31 päivää. Seuraavan, eli elokuun oli oltava myös pitkä sen saadessa Augustuksen nimen, joten helmikuun typistyi 28-päiväiseksi.
Juliaaninen kalenteri perustui laskelmaan, että vuodessa on 365 1/4 vuorokautta. Luonnonvuosi on kuitenkin 11 minuuttia ja 14 sekuntia lyhyempi. Trenton kirkolliskokous päätti uudistaa juliaanisen 1545-63, ja 1582 paavi
Gregorius antoi bullan, jonka mukaan sinä vuonna siirryttiin lokakuun 4. päivästä suoraan lokakuun 15. päivään. Nykyisinkin käytössä olevan gregoriaanisen kalenterin ero entiseen on se, että karkausvuosia on vähemmän. Karkausvuosia on neljällä jaolliset vuodet, paitsi ne sadalla jaolliset, jotka eivät ole jaollisia luvulla 400.
Muhamettilaisten kalenteri on kuukalenteri; se perustuu pelkästään Kuun liikkeisiin. Kuukausia on 12, ja niiden pituudet 29 ja 30 päivää, vuoden pituuden ollessa 354. Vuoden alkamishetki on liikkuva, eikä sidoksissa vuodenaikoihin. Yhteentoista vuoteen lisätään 30 vuoden jaksossa yksi karkauspäivä vuoden viimeiseksi päiväksi. Islamilaisten kalenterin alkamishetki on aamunkoitto 15.7.622, jolloin Muhammed pakeni Mekasta Medinaan.
Islamilaisen kalenterin vuosi 1406 alkoi 16.syyskuuta 1985. Juutalainen kalenteri on kuukalenterin ja aurinkokalenterin yhdistelmä. Kuukausien pituudet ovat vuorottain 29 ja 30 päivää. Vuodessa on 12 kuukautta, mutta välillä on karkausvuosia, jolloin otetaan käyttöön myös 13. kuukausi. Karkauskuukaudella vuoden alku pysyy syksyssä. Juutalaisten kalenterin alkamispäivä on 7.10.3761eaa. Tulloin juutalaisten mukaan luotiin maailma. Juutalaisen kalenterin vuosi 5746 alkoi 16.lokakuuta 1985.
Ja pääsiäisestä, joka oli viimeksi myöhässä keväällä 25.4.1943. Sellaista sattuu kerran vuosisadassa, seuraavan kerran 2038. Aikainen pääsiäinen on ollut vain kaksi kertaa, eli maaliskuun 22. vuosina 1761 ja 1818.
