Musiikki kalibroi

Luin juuri Tuomas Eerolan kirjoittaman artikkelin musiikin evoluutiosta. Minua itseäni on aina kiehtonut musiikin mahdollinen universaalius. Musiikin on ajateltu kehittyneen ihmiselle siinä 80 000- 150 000 vuotta sitten. Steven Pinker (1997) sanoo, että musiikki on evoluution juustokakkua. Musiikki ei ole itsetarkoitus, mutta sisältää sokerin ja rasvan kaltaisesti elementtejä jotka edesauttavat elintärkeitä asioita. Mitä nämä elementiti ovat? John Tooby ja Leda Cosmides (2001) sanovat, että taide kalibroi ja kehittää ihmisen adaptiivista järjestelmää, eli luotamme enemmän aisteihimme. Carterette ja Kendall (1999) kertovat musiikin olleen osana kehittämässä ihmis-lajin aistijärjestelmiä ja kognitiivisia kykyjä. Tätä ominaisuutta kutsutaan prosodia-kyvyksi, kun sisäisesti ymmärrämme äänenpainot, tahditukset ja rytmit ja niiden sidokset tunteisiin.
Kuunnelkaamme siis edelleen musiikkia, edelleen nauttikaamme taiteesta - se kehittää meitä ihmisinä