Oledi

Naturessa uutisoitiin toissapäivänä uudesta ledistä: Oledistä. Normaalisti ledejä on kolmea eri väriä: punainen, sininen ja vihreä. Ledien valon väri perustuu fosforille. Ledien erinomainen piirre on niiden kestävyys, sekä se, ettei niiden valontuottoon mene lämpöä. Tavallisen lampun energia menee 75% lämpöenergiaksi. Loisteputket ovat tavallista lamppua parempia, mutta myös kalliimpia. Loisteputkista myös melkoinen osa menee lämmöntuottoon, mutta suhde on kuitenkin jo taloudellisempi, sekä loisteputkien kesto on "loistava". Tavallinen lamppu kestää Naturen mukaan 1000 tuntia, loistelamppu 20 000 tuntia, ja Oled 10 000. Oledin lyhyempi kesto johtuu sinisen fluoresenssin lyhytikäisyydestä. Fluoresenssi itsessään tapahtuu kahden virittyneen elektronisen tilan, eri vibraatiotilojen vaikutuksesta. Kun yhdistetään sininen, punainen ja vihreä, saadaan valkoinen väri aikaan. Tavallisesta valkoisesta valosta 25% on sinistä, mikä sattumoisin on se määrä minkä sininen fluoresenssi kykenee puskemaan uudesta oledistä catodi-kikkailujen avulla. Ledien huono puoli on ollut niiden spottimaisuus, eli niillä ei huonetta valaista. Nyt Stephen Forrest kehitti valkoista orgaanista valoa emittoivan diodin, eli Oledin. http://www.nature.com/news/2006/060410/images/060410-8.jpg Tässä toimiva hiilipohjainen fosfori polymeeri valaisee kokonaisen huoneen valkeaa valoa hohtavina levyinä. Levyjen valkea väri ja käyttöikä syntyi elektronien käyttäytymisen hyödyntämisellä. Artikkeli kertoo minun avuttomalle suomennokselleni, että normaalit ledit koostetaan fosforipitoisista aineista, mutta sinistä valoa synnyttävä fosfori hiipuu nopeahkosti. Sekä fosforin valo, että fluoresenssi perustuvat elektronin relaksoitumiseen atomissa, kun elektroni vapauttaa fotonin. Kuitenkin, näissä kahdessa valonsyntytavassa elektronin "rentoutuminen" tapahtuu hiukan eri tavalla. Fosforissa elektronit säilyttävät tilansa mikrosekuntteja, kun fluoresenssissä reagoinnin nopeus on satoja kertoja suurempi. Ledissä toimiva catodi, joka aloittaa elektronien virtauksen materiaalissa, saa - jaa, en osaa sanasta sanaan tätä suomentaa kun en ymmärrä kylliksi, mutta fosforissa elektronien energia on suurimmillaan 75% kohdalla, ja fluoresenssissa 25%. Kun fluoresoivat aineet laitetaan lähelle catodia, tulee sinisen valon elektronit optimaalisesti käytettyä, ja muulle valolle taasen passaa loppuelektronit. Teoriassa siis tämä laite käyttää hyväksi 100% teholla energian valoksi. Oledien rakennus on jo mahdollista, mutta tuotantokustannukset ovat vielä turhan korkeita saattaa tavallisen ihmisen käyttöön. Eiköhän aika tuo ratkaisun. Ja jos joku haluaa lukea oikean artikkelin, niin olkaa hyvä: http://www.nature.com/news/2006/060410/full/060410-8.html