Magnetar

NewScientist lehdessä on juttu magnetar möhkäleistä. Tutkiskelin sanaa netistä ja löysin Leena Tähtisen kommentin, että se on alkujaan ollut nimeltänsä magnetic star. 1998 löytyi ensimmäinen lajiaan. Nämä tähden jäänteet ovat neutronitähtiä, mutta omaavat voimakkaan magneettikentän: Maan magneettikentän voimakkuus on vain 0,000025 – 0,00005 teslaa, kun erään magnetarin kentän voimakkuudeksi laskettiin jopa sata miljardia teslaa. Edellä olen kertonut, että kun massiivinen tähti räjähtää, jää jäljelle joko musta aukko tai äärimmäisen tiheä neutronitähti. Riippuen tähden massasta, jää tämä neutronitähti nopeasti pyöriväksi pulsariksi, tai sitten magnetariksi. Vain kymmenen magnetaria on tähän mennessä löydetty. Tähtinen sanoo magnetarin olevan vielä paljon lujempaa pyörivä neutronitähti, joka korreloi valtavaan magneettikenttään. Tätä ei kuitenkaan sanota NewScientistin artikkelissa. Bryan Gaensler kollegoineen tutkivat 9 000 valovuoden päässä olevaa magnetaria Kölin (Carina)tähdistössä. Magnetarin ympäristöstä olevasta vetykaasusta ja sen etäisyydestä magnetariin laskivat tutkijat tähden alkuperäisen koon. Ellen aivan väärin ymmärtänyt, niin Aurinkomme aiheuttama "kupla" olisi murto-osa valovuodesta, mutta tämän "kuplan" koko on tusinan valovuoden verran. Tästä he laskevat tähden olleen 25 kertaa suurempi kuin Aurinko. Magnetareilla on suuri merkitys tutkijoille "koelaboratoriona" tutkittaessa magneettikenttää ja sen vaikutuksia. Tähtinen sanoo, ettei Auringon magneettikenttää esimerkiksi tunneta kovinkaan hyvin. Meille jää siis edelleenkin tutkittavaa ihan lähimaastossakin
http://cc.joensuu.fi/~jeholopa/Sanasto/aurinko.htm